Henkeäsalpaava Amalfin rannikko
Toukokuussa 2022 teimme Ilopillerin ja juuri vuoden täyttäneen Päivänsäteen kanssa ensimmäisen pidemmän omatoimimatkan perheenä. Kohteeksi valikoitui Italia, joka on minulle erityisen rakas maa. Olen joskus aikoinani ala-asteella tehnyt esitelmän saapasvaltiosta ja tuolta 90-luvulta saakka Italia on kiehtonut minua jotenkin erityisellä tavalla. Olemme aiemmin käyneet Ilopillerin kanssa Roomassa (2014) ja Comojärvellä sekä Milanossa (2019) ja nämä reissut ovat vain vahvistaneet lämmintä tunnettani Italiasta ja italialaisista.
Tällä kertaa päätimme lentää Napoliin ja suunnitella siihen ympärille parin viikon Italian kiertomatkan. Amalfin rannikko meinasi alun perin jäädä meiltä täysin sivuosaan, sillä ensimmäinen suunnitelma oli majoittua Napoliin pidemmäksi aikaa ja vierailla sieltä käsin lähialueen kohteissa. Kuinka suuri vahinko tämä olisikaan ollut! Amalfin rannikko oli minulle entuudestaan tuntematon paikka, josta aloin kiinnostua, kun huomasin muiden kokemuksia lukiessani, että monet majoittuvat juuri sinne Napolin matkoilla. Upeita kuvia katsellessani päätin, että juuri noihin maisemiin haluan tutustua tarkemmin.
Oivallinen tukikohta Sorrento
Päädyimme viettämään 4 ensimmäistä yötä Sorrentossa, joka on suurin Amalfin rannikon pikkukaupungeista. Lensimme Napoliin ja otimme kentältä taksin majapaikkaamme. Matka kesti n. tunnin ja oli kohtuuhintainen. Toinen vaihtoehto olisi ollut matkustaa Napolin lentokentältä joko taksilla tai bussilla Napolin juna-asemalle ja ottaa siitä n. tunnin matkaava paikallisjuna Sorrentoon. Koska takana oli aikainen aamuherätys ja -lento, päädyimme Päivänsäteen vuoksi valitsemaan nopeimman vaihtoehdon päästä kohteeseen. Taksimatka sujui mutkattomasti ja matkan varrella saimme ihastella horisontissa kohoavaa Vesuviusta sekä suoraan merestä nousevia Sorrenton jylhiä kallioita.
Majoituimme aivan vanhan kaupungin vieressä sijainneessa Hotel Villa Mariassa. Hotelli oli siisti ja henkilökunta ystävällistä. Huone oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja pinnat kaipasivat päivitystä. Sijainti ja hotellin kattoterassin uima-allas kuitenkin kompensoivat hyvin huoneen retroja kaakeleita ja voisinkin aivan mainiosta majoittua täällä uudelleen. Pääsimme kirjautumaan sisään, vaikka olimme paikalla jo puolen päivän aikoihin.
Sorrento osoittautui juuri niin viihtyisäksi kuin olin mielessäni ajatellutkin. Jo ensi askelilla minulle tuli jotenkin levollinen ja samalla innostunut mieli kaikesta ympärilläni olevasta. Vanhakaupunki oli kompakti, autoton, kapeiden kujien ja mukulakivikatujen täyttämä. Joka puolella oli viihtyisiä ravintoloita terasseineen ja pieniä putiikkeja. Ihmisiä oli kohtuullisesti liikkeellä toukokuussa eikä missään ollut liian ahdasta. Heinä-elokuussa tilanne on varmastikin toisenlainen ja suosittelenkin välttämään kesää matkustusajankohtana. Vanhankaupungin alue ei ollut suuri, mutten pitkän viikonlopun aikana ehtinyt kujiin kyllästyä, vaikka jotkin niistä tulivatkin jo aika tutuiksi. Myöhemmin Napolin hälinässä palasin mielessäni Sorrenton rauhaan ja olin todella kiitollinen, että päätimme viettää osan aikaa juuri siellä.
Sorrenton vanhakaupunki sijaitsee korkealla merenpinnan yläpuolella, jylhien kallioiden päällä, mistä on upeat näkymät merelle. Horisontissa siintää uinuva Vesuvius. Pystysuoralle kallioseinämälle on tehty portaat alas rannalle ja satamaan. Päivänsäteen vaunujen kanssa emme lähteneet portaita kapuamaan vaan maksoimme muutaman euron ja menimme alas hissillä. Alhaalta on mahdollista vuokrata rantatuoli joko laiturilta tai hiekalta. Me emme valitettavasti ehtineet Sorrentossa viettää rantapäivää, mutta ehkäpä siihen vielä joskus tulee mahdollisuus.
Postikorttimaisemainen Positano
Teimme päiväreissun naapurikaupunki Positanoon. Sinne olisi voinut matkustaa bussilla tai vuokrata auton. Kumpikaan näistä ei kuulostanut meistä hyvältä idealta, sillä hotellin henkilökunnan mukaan bussi saattoi olla todella täynnä eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet aina mukaan. Ajatus siitä, että saattaisimme jäädä 1-vuotiaan kanssa tien poskeen vailla tietoa siitä, millä pääsemme takaisin, ei tuntunut hyvältä. Amalfin rannikkoa kiertää upeat serpentiinitiet ja olisi ollut mahtava päästä näkemään autosta käsin maisemia. Olin kuitenkin lukenut, että Positanossa parkkipaikat saattavat olla kiven alla ja toisaalta mielessä kummitteli tilanne, että joutuisimme peruuttelemaan yläilmoissa kiemurtelevalla kapealla tiellä pois vastaantulijan edestä. Niinpä unohdimme nämä kummatkin vaihtoehdot ja päätimme lähestyä Positanoa lautalla.
Lähdimme aamusta satamaan ostamaan laivalippuja. Sorrenton satama ei ole iso, mutta kesti hetken aikaa selvittää, miltä tiskiltä saisimme haluamamme edestakaisen lipun Positanoon. Samalla reissulla olisi voinut jatkaa myös Amalfiin ja palata sieltä illalla takaisin. Se kuulosti kuitenkin turhan raskaalta Päivänsäteelle ja päätimme suosiolla keskittyä vain Positanoon. Satamasta olisi päässyt myös mm. Napoliin ja Caprin saarelle. Lauttamatka kesti n. 1,5 h suuntaansa.
Positano kohoaa merestä ja se on rakennettu kallioiden rinteille. Meillä oli mukana Päivänsäteen vaunut, koska tarkoitus oli palata vasta alkuillasta takaisin Sorrentoon. Siellä me sitten Positanon satamassa ihastelimme ja ihmettelimme upeaa edessä kohoavaa kylää ja joka puolella näkyviä portaita. En ollut ennakkoon löytänyt tietoa, onko kohteessa mitään esteetöntä reittiä ylös kaupunkiin ja rannan kahvilassa istuessa se alkoi näyttää aika epätodennäköiseltä. Muita lastenvaunuja ei näkynyt missään. Tarjoilija kohautteli hartioitaan ja pudisteli päätään, kun kysyimme, miten pääsisimme vaunujen kanssa ylös kaupunkiin. Emme tästä lannistuneet vaan lähdimme etsimään kohtaa, missä olisi mahdollisimman vähän portaita. Lopulta joku vinkkasi meille, että kirkon takaa lähtee esteetön tie ylös Positanoon. Toki ensin piti nousta muutamat portaat, jotta pääsi kirkolle, mutta se ei enää siinä kohtaa ollut ongelma. Otin Päivänsäteen kantoreppuun ja Ilopilleri kantoi vaunuja tarvittavat portaat ja rullaili niitä sen jälkeen ylös kaupunkiin, jonne menevä kuja oli lievästi sanottuna jyrkkä.
Päivä oli kuuma ja noustessa tuli hiki. Ylhäällä odotti kuitenkin tavoittelemisen arvoinen palkinto. Kujan päästä käännyimme oikealle ja hetken aikaa käveltyämme pysähdyimme lounaalle. Ja millaisissa maisemissa saimmekaan lounastaa. Ravintolan terassilta avautui upea näköala merestä nousevaan, värikkäiden talojen Positanoon. Kun vielä ruokakin oli maittavaa, nautimme lounaasta ja maisemista pitkän kaavan mukaan. Jos vielä joskus palaan Amalfin rannikolle, haluan kyllä ehdottomasti viettää yhden yön Positanossa.
Pompejin rauniot
Viimeisenä kokonaisena päivänä Sorrentossa lähdimme käymään Pompejin raunioilla. Sorrentosta menee paikallisjuna Pompejiin. Itse asiassa se on sama juna, jolla pääsee myös Napoliin. Matka Sorrentosta Pompejiin kesti n. puoli tuntia. Junat ovat ulkoa vähän hurjan näköisiä graffiteineen, mutta aivan kelvollista kyytiä niillä sai. Liput ostimme juna-aseman pienestä kioskista. Ennen laiturille pääsyä piti mennä portista lippua vilauttamalla. Päivänsäteen vaunut eivät mahtuneet normiportista ja isomman portin avaamiseen tarvittiin henkilökuntaa, jota ei tietenkään juuri silloin näkynyt missään. Luulimme jo myöhästyvämme junasta vaan onneksi saimme lopulta apua ajoissa. Isoa vahinkoa myöhästymisestä ei olisi tullut, sen verran tiuhaan junat kulkivat.
Jos ikinä päädyt Pompejiin rattaiden kanssa, älä yritä mennä alueen sisälle heti juna-aseman vieressä olevasta Porta Marinan portista. Kävele ennemmin asemalta oikealle n. 10 minuutin matka toiselle portille. Sieltä pääset suoraan sisään esteettömän kulun alueelle. Mehän emme tätä etukäteen tienneet emmekä oikein ymmärtäneet infokeskuksen ohjetta siitä, mistä esteettömälle reitille pääsee. Onneksi vartija pelasti meidät pienen seikkailun jälkeen ja päästi sisälle poistumisportista.
Jälkikäteen minua vähän harmitti, että otimme rattaat mukaan. Olisimme hyvin pärjänneet tuon reissun kantorepulla ja -liinalla ja päässeet näkemään alueen paljon laajemmin. Olin jotenkin ajatellut, että alueesta olisi enemmän nähtävillä myös rattaiden kanssa. Pienen osan tuhkan hautaaman kaupungin esiin kaivetuista raunioista pääsimme kuitenkin näkemään ja ehkäpä palaamme tännekin vielä joskus uudestaan.
Sopiiko Amalfin rannikko pienten lasten kanssa matkustaville? Ehdottomasti kyllä. Kunhan on vähän seikkailumieltä ja henkisesti valmistautunut korkeuseroihin ja portaisiin. Kantoreppu tai -liina on suureksi hyödyksi. Italialaiset rakastavat vauvoja ja pieniä lapsia ja ovat todella auttavaisia. Iltaisin Päivänsäde nukkui vaunuissa rauhassa, kun me kävimme ulkona syömässä. Tarjoilijat järjestivät meille terassilta pöydän, jonka viereen saimme vaunut. Tätä suosittelen muidenkin vauvojen tai taaperoiden kanssa matkustavia kokeilemaan.
Sorrentosta jatkoimme matkaa junaillen Italian halki kohti etelässä sijaitsevaa Calabriaa. Siitä luvassa myöhemmin oma postaus. Amalfin rannikko jäi mieleeni kohteena, jonne voisin mieluusti vielä palata, sillä alueen kauneus teki minuun suuren vaikutuksen.
