Junaillen Jumalten rannikolle Calabriaan

Vietettyämme pitkän viikonlopun Amalfin rannikolla, jatkoimme matkaamme etelä-Italiaan. Aamulla matkasimme Sorrentosta paikallisjunalla Napoliin. Matka kesti n. tunnin ja junavaunut olivat aika retroja. Sorrento on päätepysäkki, joten vaunusta löytyi hyvin tilaa kyytiin noustessa. Junan lähestyessä Napolia tilanne oli jo toinen ja tunnelma todella ruuhkainen. Onneksi suurin osa ihmismassasta jäi Napolin rautatieasemalle, ja mekin pääsimme hyvin ulos vaunujen ja tavaroiden kanssa. Paikallisjunan pysäkillä Napolin päärautatieasemalla ei ollut ollenkaan hissiä, mikä tuntui aika erikoiselta. Välillä ihmettelen muutenkin italialaisten tapaa huomioida esteettömyys julkisilla paikoilla. Kyllähän siellä täytyy olla pyörätuolia käyttäviä henkilöitä. Onneksi pysäkki oli aika rauhallinen, joten uskalsimme jättää osan tavaroista vartioimatta, kun kannoimme vaunuja ja laukkuja ylös portaita.  Muutoin Napolin asema oli aika rauhaton paikka ja junan lähtöä odotellessa koin valtavaa tyytyväisyyttä siitä, että olimme viettäneet osan reissua Sorrenton rauhassa.

Napolista jatkoimme matkaa kaukojunalla kohti etelää. Liput olin ostanut etukäteen verkon kautta. Lippuja ostaessa ja paikkoja varatessa näin kyllä junan paikkakartan, mutta siihen ei ollut merkitty mitenkään erikseen lastenvaunupaikkoja. Päädyin ottamaan paikat vaunusta, jossa oli inva-merkki sekä polkupyörien kuljetuspaikat. Ajattelin, että kyllä sinne johonkin yhdet vaunutkin mahtuvat. Kätevästi sitten sattuikin niin, että vaunut mahtuivat meidän penkkien ja seinän väliseen aukkoon ja Päivänsäde sai nukuttua päiväunet vaunuissa junan puksutellessa vailla kiirettä kohti määränpäätä. Junayhteyksiä Napolista Calabriaan on ihan mukavasti. Osa junista on nopeampia pikajunia ja osa pysähtyy usealla väliasemalla. Italiassa on tyypillistä, että junat myöhästelevät ja niin kävi meillekin menomatkalla. Mitään kuulutuksia myöhästymisestä ei tullut, mutta havaitsimme jossain kohtaa Google Mapsin avulla, että matka taittuu todella hitaasti. Lopulta olimme Lamezia Termen asemalla perillä reippaan tunnin myöhässä. Konduktööri toi meille matkan loppuvaiheessa paperipussit, jotka pitivät sisällään vettä, hedelmiä ja keksejä. Ilmeisesti tämä on normaali käytäntö Italiassa, jos junat myöhästyvät tarpeeksi.

Lamezia Terme on Calabarian alueen yksi isoimmista kaupungeista ja siellä on mm. kansainvälinen lentokenttä. Juna-asema oli kuitenkin kovin pikkuinen ja hiljainen eikä kaupunkikaan taida kovin iso olla. Meillä oli asemalta hotelliin n. 20 kilometrin matka ja otimme juna-asemalta taksin. Tälläkään asemalla ei hissiä ollut, mutta se ei tullut Napolin kokemuksen jälkeen yllätyksenä.

Rentoilua Magic Life – Club Calabriassa

Majoituimme omatoimisesti TUI:n Magic Life – Club Calabriassa. Hotelli ei ollut myynnissä Suomen TUI:n kautta, mutta sinne oli mahdollista tehdä varaus suoraan. Olimme etsineet majoitusta, jossa olisi uimaranta, monipuoliset altaat ja muutoinkin kattavat palvelut. Hotelli täytti kaikki toiveemme. Lomafiilis saavutti meidät heti vastaanottorakennukseen saapuessamme. Ystävälliset virkailijat ja rento musiikki toivottivat meidät tervetulleeksi. Hotellihuoneet sijaitsivat useissa eri rakennuksissa ympäri hotellialuetta ja meille lähdettiinkin avuksi kantamaan tavaroita ja näyttämään, mistä huoneemme löytyy. Majoituimme alueen reunalla sijaitsevan rakennuksen 2. kerrokseen. Huone oli oikein viehättävä ja parvekkeelta avautui puutarhamaisema.

Kaikkinensa olimme viikon loman aikana resorttiin varsin tyytyväisiä. Hotellin alue oli valtava ja upean vehreä. Joka puolella oli toinen toistaan kauniimpia kukkasia. Lomailijat levittäytyivät laajalle alueelle tasaisesti eikä oikeastaan missään ollut ärsyttäviä ruuhkia. Altailla soivan musiikin volyymitaso oli siedettävällä tasolla. Olen ääniherkkä ja stressaannun ja ärsyynnyn helposti kovasta metelistä. Joskus all inclusive hotellien ravintolat ovat minulle suorastaan kärsimyspaikkoja, koska melu ja hälinä on niin valtavaa. Täällä pärjäsin kuitenkin aivan hyvin, sillä hotellin pääravintola oli laaja ja koostui useista huoneista ja siellä oli isot terassialueet. Ulkona oli minusta miellyttävä ruokailla ja iltaisinkin tarkeni pihalla varsin hyvin. Useimmiten Päivänsäde alkoi yöunille ennen illallista ja nukkui ruokailun ajan vaunuissa meidän vieressämme.

Ruoka hotellissa on monipuolista ja maistuvaa sekä vaihtelevaa. Tokikaan en valtavia makuelämyksiä päässyt nauttimaan, mutta aina buffetista jotain mieluista löytyi. Myös juuri vuoden täyttänyt Päivänsäde sai maistella monenlaisia makuja ja hänen vuokseen buffet oli erityisen kiva. Buffetista sai myös halutessaan lämmittää erilaisia vauvanruokapurkkeja. Henkilökunta kävi yleensä useamman kerran aamupalan ja lounaan aikana lakaisemassa lattiaa Päivänsäteen tuolin alta murusia lintuja välttääkseen, koska toki sormiruokaillessa sotkua syntyi. Epäilen kyllä, että tarjoilijoita jatkuva siivoaminen ärsytti, mutta koskaan he eivät sitä näyttäneet. Muutoinkin henkilökunta, kuten muutkin italialaiset, olivat varsin ihastuneita Päivänsäteeseen.

Hotellilla olisi ollut myös muutama ala carte ravintola, johon olisi voinut varata pöydän. Emme kuitenkaan lähteneet niitä kokeilemaan, koska emme halunneet riskeerata muiden mukavaa iltaa sillä, että Päivänsäde olisikin hermostunut kesken unien ja meidän ruokailumme. Toki näin ei yhtenäkään iltana käynyt vaan rauhassa saimme syödä, ja hän nukkui vaunuissa tyytyväisenä huolimatta ympärillä olevasta hälinästä (tai ehkä juuri siksi.)

Hotelli ei sijainnut aivan rannan tuntumassa vaan sinne kuljettiin pienen metsän poikki. Calabrian alueen säännöt taitavat kieltää hotellien rakentamisen aivan rannan tuntumaan, mikä on hyvä asia. Metsään reitin varrelle oli rakennettu erilaisia levähdyspisteitä ja aktiviteettejä, mm. rentoutusalue riippumattoineen ja jättishakki. Ranta oli pikkukivinen ja vesi vielä vähän viileää toukokuun loppupuolella. Muutamana päivänä lämpömittari kipusi 30 asteen tuntumaan ja silloin rannalla oli todella kuuma. Enimmäkseen kävimme tekemässä hiekkakakkuja vähän myöhemmin iltapäivällä, kun suurin paahde oli jo helpottanut.

Hotellin alueella oli iso pääuima-allas, vesipuisto ja pienempiä rauhallisia altaita lähempänä majoitusrakennuksia. Lisäksi alueelta löytyi ulko- ja sisäleikkipaikka, leikkikerho vähän isommille lapsille ja esiintymislava iltaohjelmaa varten. Vesipuistossa oli monen ikäisille soveltuvaa puuhaa ja Päivänsäde oli ihastuksissaan erilaisista vesisuihkuista. Lähellä meidän hotellihuonettamme oleva allas oli eniten meidän mieleemme, sillä tunnelma siellä on todella rauhallinen ja vesi jonkin verran lämpimämpää kuin isossa altaassa. Minulle lomaviikon yksi tähtihetkistä oli hemmotteluhieronta spa:sa.

Calabrian reissun tarkoituksena oli viikon verran rentoutua ja ottaa rauhallisesti sekä vierailla lähialueen kylissä. Hotelli oli loistava valinta tähän tarkoitukseen ja sopi vallan mainiosti myös pienille lapsille. Hotelli oli jokseenkin syrjässä, sillä lähimpänä sijainneeseen Pizzon kyläänkin oli reipas 10 kilometriä matkaan. Hotellilta kulki bussi lähes päivittäin johonkin Calabrian alueen kylään tai pikkukaupunkiin ja sitä mekin reissuillamme hyödynsimme.

Tartufo di Pizzo ja pikkuinen Pizzo

Yhtenä päivänä teimme pienen retken hotellin lähimpänä sijainneeseen kylään Pizzoon. Hotellin alue oli suhteellisen tasaisella maalla ja olimmekin jo vähän unohtaneet, millaista rattaiden kanssa oli seikkailla Amalfin alueen mäkisessä maastossa. Pizzo palautti hyvin nuo muistot mieleen. Johtuisiko monien Italian kylien ja kaupunkien sijainnit siitä, että niiden puolustaminen on aikoinaan ollut helpompaa, kun ne on rakennettu kallioiden päälle. Pizzon kauniiseen vanhaan kaupunkiin päästäkseen ylämäkeä oli kavuttavana jonkin verran. Kaupungista on kauniit näkymät merelle. Parin tunnin vierailun aikana ehdimme loistavasti tutkailla kylän pienet viihtyisät kujat, tehdä vähän ostoksia ja maistaa Pizzon kuuluisaa herkkua Tartufo di Pizzoa.

Kylässä oli meidän vierailumme aikana häät ja jäimmekin hetkeksi vaivihkaa kadulle seuraamaan avoimista kirkon ovista vihkitilaisuutta. Kuinka tunnelmalliset maisemat kylä tarjosikaan häille!

Calabrian alueella viljellään paljon punasipulia, joka on miedompaa kuin punasipuli, johon olemme Suomessa tottuneet. Pizzon reissulla poikkesin erääseen elintarvikeputiikkiin, jossa oli paljon erilaisia lähialueilla tuotettuja tuotteita myynnissä. Keskustelin pitkään myyjän kanssa erilaisista sipulituotteista ja niiden käyttötarkoituksista. Huvittavaa keskustelussa oli se, että myyjä ei osannut kuin muutaman sanan englantia ja puhui lähinnä italiaa, jota taas en itse muutamaa sanaa lukuun ottamatta todellakaan hallitse. Vaan jotenkin, ehkä enimmäkseen elekielen ansiosta lähdin liikkeestä muutaman punasipulipurnukan kera tietoisena siitä, mihin käyttötarkoitukseen ne parhaiten sopivat.

Pizzo on kuuluisa jäätelöherkustaan tartufosta, joka on gelatoa pallon muodossa ja jonka sisällä on joko suklainen tai toista gelatomakua oleva sydän. Tokihan minun oli saatava tätä paikallista herkkua maistaa, kun olin Pizzoon saapunut. Jokaisella ravintolalla ja kahvilalla tuntui olevan tartufosta oma versionsa, joten haasteeksi jäi valita monesta paikasta se mieluisin. Ja olihan tartufo hyvää ja ihan maistamisen arvoista.

Italian kaunein kylä Tropea

Toisena päivänä teimme reissun Tropeaan, joka sijaitsee Costa Degli Deillä eli Jumalten rannikolla. Kenellekään ei enää tässä kohtaa liene yllätys, että myös Tropean vanhakaupunki on rakennettu kallioiden päälle. Jälleen kerran ihastelin italialaisten kauniita vanhoja rakennuksia ja viihtyisiä kujia kulkiessamme kylän läpi kohti näköalapaikkaa. Päästessämme kylän reunalle ja nähdessämme eteemme aukeavan turkoosin kristallinkirkkaan veden ja alhaalla rannalla olevan valkoisen hiekkarannan ei tarvinnut yhtään ihmetellä, mistä nimi Jumalten rannikko tulee. Tuo näkymä on kaikista upein, mihin olen Italiassa koskaan törmännyt. Tropea on nimetty vuonna 2021 Italian kauneimmaksi kyläksi aivan ansaitusti. Jos ikinä vierailet Tropeassa, otathan uimakamppeet mukaan. Meillä ei niitä ollut mukana eikä aikamme sillä reissulla olisi riittänyt kapuamaan pitkiä portaita alas rantaan ja takaisin ylös. Jäipähän jokin syy vielä joskus palata noihin kuvan kauniisiin maisemiin.

Kävimme lounastamassa ja sitten vain kuljimme vailla päämäärään kylän upeilla kujilla ja teimme joitakin ostoksia. Eräässä putiikissa meinasi käydä vahinko. Kävin siellä pariinkin otteeseen ihastelemassa Anekke-laukkuja, jotka ovat minusta todella kauniita. Lopulta päädyin ostamaan pienen repun. Putiikkia piti suloinen iäkäs italialainen pariskunta, jotka eivät hirmuisesti englantia osanneet. Asiakaspalvelu sujui heiltä kuitenkin loistavasti ja he olivat kovin ystävällisiä. Laukku maksoi yli 50 euroa ja koitin selittää miehelle, että minun tulisi syöttää PIN-koodi maksettaessa. Italiassa ei ole rajaa lähimaksulle ja siksi he eivät automaattisesti pyydä käyttämään PIN-koodia tietyn summan ylittyessä. Mies kuitenkin katsoi kuittia ja totesi minulle, että kaikki on kunnossa ja kiitti ostoksesta. Lähdin liikkeestä vähän hämmentyneenä ja aloin kadulla tarkistamaan vielä omaa kuittiani verraten sen tekstiä toiseen italiankieliseen kuittiin ja kirjauduin lopulta verkkopankkiin katsomaan, oliko maksu todella lähtenyt tililtäni. No eihän se ollut. Palasin sitten liikkeeseen ja sain kahden kuitin avulla selitettyä miehelle, että ei maksu ollut mennyt läpi. Kun hän lopulta tajusi, mistä oli kyse, hän puhkesi vuolaaseen kiitospuheeseen, jonka sisältö jäi minulta ymmärtämättä. Ymmärtämättä minulta jäi myös yksityiskohdat vaimon miehelleen osoittamasta moitesaarnasta hänen huolimattomuudestansa, mutta sen kyllä tajusin, että moitesaarna oli kyseessä 😊 Olin tyytyväinen, että asia selvisi, sillä olisi ollut myöhemmin ikävä käyttää reppua, jos maksu olisi jäänytkin hoitamatta.  

Olisimme viihtyneet Calabrian alueella pidempäänkin, mutta viikon jälkeen palasimme junalla Napoliin. Miten pärjäsimme kaoottisesta liikenteestä tunnetussa Napolissa Päivänsäteen kanssa? Siitä ja muista Napolin tunnelmista luvassa oma postauksensa.